Mä oon sanonu tän täällä jo ainakin kerran, mutta sanotaan nyt vielä toistekin:
tää on ollu paras kesä tähän mennessä, miksi sen pitää jo loppua?
Mä oon tehnyt niin paljon, oon kokenu niin paljon uutta ja samalla vanhaa, oon tutustunu uusiin ihmisiin ja samalla vanhoihin kavereihin paremmin, oon käyny uusissa paikoissa ja entisestään tutuista paikoista on löytynyt uusia puolia. Oon päässy eroon mopopelosta ja korkeanpaikankammo saattoi Lintsillä nostaa enemmän päätään kuin ennen.
Oon käynyt ensimmäistä kertaa Ranskassa ja Sveitsissä, joihin kahden vuoden päästä palaan. Matkalla tutustuin uskomattomiin ihmisiin ja nyt mulla on uusien Suomalaisten kavereiden lisäksi Saksalaisia kavereita.
Oon myös tutustunut varhaisnuortenleireihin, ja niille aion hankkiutua jatkossakin isoseksi. Myös toista mahtavaa riparikokemusta rikkaampana jatkan elämää, ja pelasin nuortenleirillä värikuulasotaa toista kertaa ikinä. Nää leirit on mun elämä, enkä tiiä miten pystyisin elämään ilman niitä. Kiitos kaikille jotka ootte ollu mun kanssa leireillä, ootte tärkee osa mun elämää <3
Suuri haave toteutui, kun mä näin One Directionin Helsingin Olympiastadionilla kesäkuun lopulla. Vaikka mä en enää poikien ykkösfani olekaan, oli se silti vuosien fanituksen jälkeen iso juttu. Se oli mulle samalla myös ensimmäinen isompi keikka missä oon ollut.
Vaikka oon tehnyt paljon juttuja, oon tän viimisen viikon aikana ymmärtänyt, että melkeimpä koko kesän oon oikeesti vaan mennyt paikasta toiseen ja kavereiden kanssa pelkkä oleminen on jäänyt vähemmälle.
Riparin jälkeen oon vaan yrittänyt mahdollisimman paljon olla kavereiden kanssa, ja oon siinä kyllä onnistunut. Heti kun olin tiistain riparikrapulasta selvinnyt, lähdin keskiviikkona Tampereelle näkemään muutamaa kaveria, jonka jälkeen Viialan sijaan tulin junalla Toijalaan ja näin mun pikkusia ja isoskamuja.
Torstaina mun paras ystävä polki Viialasta tänne mun luokse, tehtiin vohveleita ja kutsuttiin myös mun toinen hyvä ystävä syömään. Hengailtiin koko päivä ja pyöräiltiin iltaan asti ympäriinsä.
Perjantaina mä olin taas Tampereella, mentiin Megazoneen pikkusten ja isosten kanssa ja sen jälkeen Toijalassa pääsin yli mun mopopelosta. Sitten mun toinen paras ystävä, jonka kanssa en koko kesänä oo kunnolla viettänyt aikaa, tuli meille yöksi.
Lauantaina edellispäivän pelonselätyksestä innoittamana mut haettiin taas Toijalaan, missä koko päivä hengailtiin porukalla. Sunnuntaina konfirmaation ja juhlakierroksen jälkeen menin lainavaatteissa kuokkimaan rippijuhlia, jonka jälkeen taas vain hengailtiin päiväkodin pihassa.
Tää viikko on ollu sitä, mitä oisin halunnu mun koko kesän olevan täynnä. Harmittaa että se ei ollut, mutta samalla oon niin kiitollinen ja onnellinen kaikesta, että en itsekään sitä ymmärrä tai uskalla
edes ajatella.
Te kaikki, jotka ootte ollut osa mun kesää, ootte mulle niin tärkeitä ja rakkaita että ette itse sitä edes tiedä. Ootte korvaamattomia.
Huomenna meen innolla takaisin kouluun, koska tulevaan lukuvuoteen sisältyy paljon uusia ja jännittäviä asioita ja nään taas useammin ystäviä ja kavereita, joita ei kesän aikana ole tullut nähtyä. Hyvää tulevaa lukuvuotta kaikille!
- jenny
