sä tiedät reitin taivaanrantaan, sä naurat iloa maailmaan

heipps!

Kevät. Oi, tuo niin ihana ja kamala vuodenaika.

Mulle kevät on aina tosi stressaavaa ja ahdistavaa aikaa, kun ei enää vaan jaksais keskittyä kunnolla mihinkään ja kaikki tuntuu vaan kasautuvan. Myöskään parin viimevuoden keväiltä (mikä on kevään monikko? t. lukiolainen) kaikki muistot ei ole niin positiivisia. 

Tulee kevätkonsertteja ja ylimääräisiä tapahtumia koululla, jonka takia jää tunteja välistä ja on vähemmän aikaa opiskelulle. Myös niin rakastettu koeviikko kummittelee muutaman viikon päässä vuoden viimeisenä ja sen takia omasta mielestä stressaavampana ja pelottavampana kuin aikaisemmat. Lähdenkö kesälomalle hyvällä mielin hyvien lukion ensimmäisen vuoden kurssiarvosanojen kanssa, vai podenko syyllisyyttä siitä, että olisi pitänyt opiskella ja panostaa vielä vähän enemmän?

Pitäis toukokuun viidenteen päivään mennessä lukea dekkari ja koota siitä kirjallisuuspuheenvuoro. Vinkki; älkää valitko pisintä mahdollista kirjaa jos lukuaika on rajattu.

Mutta on tässä keväässä hyviäkin puolia. Ulkona on lämmin, tuoksuu koko ajan enemmän kesältä ja ite oon ainakin paljon onnellisempi (jos tätä puuskina ilmenevää stressiä ei lasketa). Kohta pääsee lomalle, pääsee toteuttamaan niitä kauan suunniteltuja ja odotettuja kesäjuttuja, saa alkaa jännittää lukion toisen vuoden alkamista ja vanhojentansseja. Mulla menee varmaan tosi kauan käsittää se, kuinka nopeesti tää ensimmäinen vuosi TYKissä on mennyt, ja että kuinka mahtava se on ollut.

- jenny