Hejsan alla!
Ihan näin ensimmäisenä, en oikeesti osaa puhua yhtään ruotsia.
Mulla on ehkä maailman kamalin jakso. Kemiaa, fysiikkaa, matikkaa ja englantia. On mulla puheilmasuakin, mutta ei sekään oo ihan mun lemppariaine. En mitenkään suurella innolla odota kahden viikon päässä häämöttävää koeviikkoa, koska en oo tän jakson aikana oppinut oikeastaan mitään. Hiihtoloman jälkeen on ollu vaan tosi saamaton ja epäonnistunut fiilis kaikesta, enkä oo jaksanut innostua oikeastaan mistään.
Nyt kun aurinko on kurkistanut pilven takaa jo useampana päivänä ja kevät tekee tuloaan, huonon koulupäivän aikana koulurakennusten väliä kulkiessa onneksi saa uutta energiaa ja jaksaa taas vähän paremmin. Koulussa ei sisälläkään enää ole niin kylmä kuin kuukausi aikaisemmin, josta oon tosi iloinen.
Tuntuu myös tosi epätodelliselta, että tää on jo toiseksi viimeinen jakso. Vuosi sitten mä olin tekemässä yhteishakua ja jännitin, että pääsenkö mun unelmien lukioon. Siellä mä nyt olen, tosi lähellä ensimmäisen vuoden loppua ja omasta mielestä ihan kunnialla selvinnyt tähän mennessä (paitsi filosofiasta hehe). En ehkä kestä, aika on mennyt tosi nopeesti.
- jenny
