kasvata siivet selkääsi, sinä voit olla enkeli

Voi ripari...

Tää oli mun toinen ripari isosena, ja oikeesti en vaihtais isosen roolia mistään hinnasta pois. En koskaan tuu katumaan sitä, että lähdin mukaan tähän hommaan. Niin monia muistoja ja kavereita rikkaampana taas yks viikko takana ja tahtoisin vain takaisin Toukolaan.

Toukola ja leirit on mulle enemmän kun koti, ja sieltä lähteminen on aina yhtä vaikeeta. Varsinkin riparin jälkeen kun ollaan yhdeksän päivää asuttu ja tehty yhdessä, ja ihmisistä on tullu niin käsittämättömän rakkaita ja tärkeitä. Siitä, että oot tottunut siihen päivärytmiin ja ihmisten naamoihin ja siihen, että sulla on aina joku jolle voit huoletta puhua tai ketä voit halata, on vaikee päästää irti.

Kun mä pääsin kotiin, menin suoraan peiton alle enkä poistunu sieltä muutamaan tuntiin. Sitten mulle tuli nälkä.

Vaikka kannoin omankin kameran mukaan leirille, niin nää kaikki ihanat kuvat on Jennyn ottamia (paitsi ehkä yks en oo varma). Kiitos sulle näistä <3

Ootte timanttia.

#kiitollinensiunattuonnellinen

- jenny