Se katsoi mua silmiin.
Katsoin takaisin, välillä maahan ja sivuille vilkuillen.
Se tuli koko ajan lähemmäksi, kuiskasi jotain.
En saanut sanoista selvää sen silmien kirkkauden hämäämänä.
Joskus mä pelkään, että herään
eikä mitään oikeesti ookkaan tapahtunut.
Tää elämä on niin hyvää, täynnä hymyjä ja tuoksuu kesältä.
En halua herätä.
- jenny
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti