ajatus

Seison metsän reunassa ja katson eteenpäin. Lumi on sulanut puoliksi pois, syvemmällä metsässä on vielä aivan valkoista. Näyttää siltä, kuin joku olisi jättänyt piirroksen kesken, kuin puolet valkoisesta paperista olisi jäänyt värittämättä.

Elämä on kuin valkoinen, puoliksi väritetty paperi. Puolet paperista on värikästä sekasotkua, kun toinen puoli on haalistuneita värejä, mustaa ja harmaata, pieniä välkähdyksiä kirkasta.

Ajan kuluessa kaikki musta ja harmaa keräävät väriä. Huonotkin hetket muuttuvat muistoissa hyviksi, tai ainakin saman värisiksi kuin hyvät muistot, niin että niitä ei enää muista.


- jenny